Turun reissu oli tiistaina, nyt on torstai. Annan taas kipulääkettä jonkun aikaa, kun oli selvästi kipeä hoidon jälkeen. Keskiviikko liikuttiin varovasti, vain tasan puolen tunnin lenkit. Silti on erityisen tärkeä aina liikkua ne puolituntiset, liike on kuitenkin parasta hoitoa.
Tänään aurinko paistoi ja oltiin aamulla NIIN terveitä ja reippaita. Kinkku yritti riehua jo remmissä useaan otteeseen ja päätin, että nyt on jo aika kypsä päästää se irrottelemaan. Puoli tuntia remmeilyä, Piippa kiinni ja Kira irti: Ihana aamu!
Pikkutyyppi tajusi heti päässeensä irti ja hyökkäsi Piipan kimppuun. Tosikko-Piippa ei lämmennyt (ei kyllä olisi saanutkaan). Killiäinen jatkoi yksinään ja irtipääsemisen riemu oli tiessään. Se lähti vaan ravaamaan eteenpäin-ja eteenpäin, remmi ei rajoittanut. Ajattelin, että tämäpä kätevää, voidaan alkaa tekemään kaikki lenkit irti, päästään hihnan rajoituksista...
Sitten Kinkki jäi jälkeen, aika paljon ja otti meidät kiinni kovalla spurtilla, joka jatkui siitä samaa vauhtia ohi ja pusikkoon. Kun vauhti ei hiljentynyt vaikka maasto muuttui kamalaksi kivikoksi, päätin puuttua asiaan, koira takasin polulle ja remmiin. Saatiinpahan sitä irrottelua. Tuntuu vaan todella kaukaiselta se päivä kun voi antaa Kiran mennä kunnolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti