Äkillinen sydämen toiminnanvajaus

Tutkimustodistus tuli tänään. Olin jostain syystä odottanut jotain valtavaa vähintään A4- kokosta synkkää ja kulunutta kirjettä täynnä erilaisia mystisiä papereita. Toihan olikin vain kolme taitettua paperia ihan normaalissa ilosen oranssilla kuvioidussa kuoressa. Oli siinä silti ihan riittävästi mystistä tekstiä.

Alareunassa lukee, ettei saa julkaista tai kopioida osittain ilman Eviran lupaa. Saa kai sitä silti referoida, kertoa omin sanoin. Saattaa siinä jäädä jotain olennaista sanomatta, mutta jos mä en sitä tajua niin ei tarvi kenenkään muunkaan tajuta. Mikään tossa paperissa ei tuo Piippaa takasin vaikka kuinka muuttaisikin käsitystä tapahtuneesta.

Silmämääräisen tutkimuksen selostuksen alussa on ihan mukavia juttuja. Tietysti itsekin tiesin sen jo, mutta tuntuu hyvältä kun se on mustaa valkosella. Piippa oli ulkoisesti normaalissa kunnossa, kuoleman jälkeiset muutokset kohtalaisen lievät. Lihaskunto hyvä! Rasvavarastot kohtalaiset.. Näitä epämääräisiä "kohtalaisia" teksti sisältää paljon. Piippa ei ollut kerennyt kakata niin erinäistä sisältöä suolistossa oli joka paikassa kohtalaisesti, mutta onneksi ihan normaalissa kunnossa.

Kaikki muukin on normaalia, sydämen koko 93,84 g, onko tuo sitten kohtalainen vai mikä 11 kiloiselle koiralle..? Sen muoto, läpät ja verisuonet normaalit. Nivelet, aivot, silmät, sisäkorvat ja nenäontelo, normaaleja kaikki. Nisissä on kolme kasvainta, mutta ne olivatkin jo tiedossa.

Sitten alkaa inhottava osuus: keuhkoissa on pöhöä ja verentungos, joka puolella lueteltu vertymiä. Kuonossa ja oikeassa kyljessä on isot vertymät, muuten melkein joka puolella vain pieniä. Lopussa vain rivi makroskooppinen diagnoosi ja perässä tuo otsikon teksti.

Historologisessa tutkimuksessa kaikki sama on käyty uudestaan läpi: Kaikki sisäelimet ja muu, sydän ja aivot mukaan lukien tutkittu terveiksi. Maitorauhasten kasvaimet todettu hyvänlaatuisiksi.

Lopussa on kommentti joka toistaa edellä ollutta: "Koira on kuollut äkilliseen sydämen toiminnanvajaukseen, joka yleensä on seurausta äkillisestä rytmihäiriöstä. Sydämessä ei todettu muutoksia, jotka olisivat altistaneet äkkikuolemalle. Vertymät nahanalaiskudoksessa ja paikoin lihaksistossa ovat seurausta elvytysyrityksistä. Maitorauhasessa todettiin hyvänlaatuinen sekakasvain."

Siinäpä se, eli häh!? Mikä sille koiralle siis oikein tuli? Miksi ihmeessä täysin terve koira yhtäkkiä sai rytmihäiriön? Vaikuttiko se aita yhtään mihinkään? Olisiko jotain sittenkin voinut tehdä? Nyt tästä hommasta hävisi viimeinenki tolkku.

Juttelin meidän elvyttäjä-lääkärin kanssa ja pyysin tulkkausta. Suomeksi sanottuna Piipalle tuli sydänkohtaus, sydämen rytmi meni sekasin ja sydän lakkasi pumppaamasta verta sinne minne pitää. Kohtaus oli täysin odottamaton, koska sydämestä ei löytynyt mitään krooniseen vikaan viittaavaa. Kohtauksen aiheuttajaa on mahdoton sanoa, mutta aita se ei ollut. Aitaan törmääminen ei pysäytä sydäntä. Piipassa ei ollut mitään niin isoja ruhjeita, että isku millään olisi voinut vaikuttaa sydämeen.

Piipan olisi voinut pelastaa niillä "Clear!"-laitteilla, joilla sydämen rytmiä aina telkkarissa korjaillaan. Mutta kuten useimmiten muutenkin, sydäri iskee niin yllättäen, ettei semmosia laitteita millään olisi voitu saada paikalle ajoissa.

Lopputulema on, että Piipalla kävi joku käsittämättömän huono tuuri ja se sai sydärin ihan liian nuorena ja hyväkuntoisena. Se, että se sattui treeneissä huonosti verryteltynä ja rakenteilla olevaan aitaan törmätessä, on vain outoa yhteensattumaa.

Mitään ei kuitenkaan enää voi tehdä, täytyy vaan sopeutua tähän uuteen nykyisyyteen. Piippa kuoli parhaana mahdollisena hetkenä ja vain kuoli. Sitä ei olisi millään voinut estää tai ennustaa. Se oli hieno koira ja kuoli huipulle. Meille jäi valtava aukko ja ikävä, mutta ne kertovat vain siitä kuinka tärkeän ja rakkaan ja hienon koiran kanssa saimme elää.