Olen koirani aivot

Nyt on viimein käyty Piiralla ja saatu selville miten edetään. Tilanne ei tosiaankaan ole täysin toivoton, vaikka todella paha onkin tällä hetkellä. Kiran suuri onni on, ettei se rämäpäisestä elämästään huolimatta ole saanut mitään välilevy- tai hermopinneongelmia. Ja ettei sillä ole huolimattomasta ravinnosta huolimatta nivelrikkoa tai -kulumia. Edelleen sillä on niihin suurempi riski kuin terveellä koiralla ja iän myötä riski sen kun kasvaa. Niinpä tästä eteenpäin ollaan kaikin puolin huolellisempia.

Koko koira oli todella pahasti jumissa, suorastaan kippurassa. Piira itsekin voihki löytäessään aina uusia jumiutumia. Itse potilas otti hoidon varsin rauhassa ja sainkin kuulla omistavani tosi karskin koiran. Kira ei todellakaan ole sellainen prinsessa, jona olen sitä pitänyt. Tosiasiassa se on ollut viime aikoina niin kipeä, ettei sen olisi pitänyt suostua edes kävelemään. Ja silti se on tullut niitä tunnin lenkkejä ja pikkusen riehunutkin. En siis toisaankaan voi tuudittua siihen luuloon, että kyllä herkkis itse lopettaa liikkumisen heti kun alkaa sattua. Kyllä Kirallakin pää haluaa enemmän kuin kroppa pystyy ja minun on otettava vastuu, oltava sen aivot.

Ongelmat ovat alkaneet luonnollisesti vinoksi rakentuneesta lantiosta. Nuori ja hyväkuntoinen koira on itse pystynyt kompensoimaan vinoutta, eikä siitä ole näkynyt mitään selkeästi ulospäin. Iän myötä kroppa on jäykistynyt ja ottanut koko ajan voimakkaammat kompensointikeinot käyttöön. Vasemmalle vino lantio on aiheuttanut oikealle vinon keskivartalon, siitä on seurannut vasemmalle vinot lavat ja lopulta kaikki paine kasaantuu oikealle etujalalle. Koko otus on siis kiharalla ja kaikki jäsenet ovat epäsymmetrisesti. Kiran seistessä Piira näytti kuinka lonkat ovat eri tasolla ja kyljet ihan eri muotoiset. Istuessa näin kuinka polvet asettuivat ihan eri lailla ja lavat olivat eri korkeudella, vaikka koira istui tiivisti ja symmetrisen näköisesti.

Kiran hoito kesti yli varatun ajan ja silti siihen jäi vielä jumittumia, kaikkea ei pystynyt nyt avaamaan. Oikea etujalka jäi aivan kireäksi ja selässä oli sekä lapojen että lonkkien kohdalla turvotusta, merkkinä tulehduksesta. Sain paljon ohjeita kuntoutukseen koskien niin lisäravinteita, liikutusta kuin oireiden tarkkailua. Seuraavan kerran olisi hyvä tulla hoitoon parin viikon päästä, mutta kalenterin mukaan vapaata oli vasta toukokuussa. Toivotaan, että tulee peruutuksia...

Kaikkein tärkein on nyt saada kaikki jännitteet ja väärät kuormitukset purettua. Sen jälkeen voidaan alkaa kokeilla kuinka paljon rasitusta Kira sietää ja etsiä tasapainoa parhaan mahdollisen voinnin säilyttämiseksi. Riippuu kokonaan Kirasta miten paljon pystymme jatkossa harrastamaan ja kisaamaan, se ei siis edelleenkään ole poissuljettua.

Parasta hoitoa Kiralle on tässä vaiheessa rento ja avonainen ravi, myös uinti olisi hyvää, mutta siihen ei tähän aikaan vuodesta voi laskea. Teemme siis pelkkiä ravilenkkejä remmissä. Alkuun puoli tuntia kerrallaan, myöhemmin voi aikaa lisätä varovasti. Tavoite on saada koira pysymään iloisessa ravissa koko ajan, peitsi tai selän köyristys kertovat liian pitkästä lenkistä. Kaikkea riehumista ja hyppimistä pitää välttää, varsinkin liukkailla alustoilla. Kotona matolla Kira saa pyöriä, kaivaa ja retuuttaa niin paljon kun tykkää, kunhan kukaan muu ei lähde leikkiin mukaan.

Kipeitä paikkoja voi hautoa lämpimällä ja hieroa hellästi, erityisesti oikeaa lapaa. Muuten pitää vaan antaa pikkusissin levätä ja tarkkailla sen venyttelyjä ja selän asentoa. Selkä vetää köyryyn, heti kun kroppa on kipeä, selvimmin köyryn huomaa koiran herätessä tai ravatessa.

Sisäisesti Piira kehotti antamaan nyt sen kipulääkekuurin, jonka jätin kuvausten jälkeen antamatta. Lisäksi pitää alkaa antamaan nivelvalmistetta (Cortivet) ja B-vitamiinia kuureina. Nutrolin öljyä olin sentään antanut jo muutenkin, sitä siis jatketaan myös.

Otus oli ihan väsy käsittelyn jälkeen ja tosi kipeä, ontui takajalkojakin, kipulääke tuli tosi tarpeeseen. Eilen ei paljon muuta tehty kuin pikapissalla käytiin ja muuten Kira nukkui kuin tukki. Tänään on jo oltu kaksi kertaa ulkona. Aamulla liikkui melko normaalisti, mutta päivällä oli tosi kankea ja piti pakottaa raville. Lenkin kuluessa taisi lämmitä ja lopussa liike oli vähän parempaa. Selkä on köyryssä ja ravi on vasemmalle vinoa. Illalla haudotaan ja hierotaan.